Perusteet ja maasto

Jokaisen tuntureilla ja vuorilla liikkujan pitäisi ymmärtää lumivyöryjen perusmekanismit – mikä ne aiheuttaa ja missä niitä yleensä tapahtuu. Lumivyöryt eivät yleisestä käsityksestä poiketen tapahdu satunnaisesti, vaan tietyssä paikassa ja tiettyjen olosuhteiden vallitessa. Lähes aina yksi osasyy on ihminen. Lisäksi on hyvä ymmärtää, kuinka maasto vaikuttaa lumivyöryjen todennäköisyyteen ja millaisia paikkoja kannattaa välttää.

Vyörytyypit ja lumi

Yleisimmät lumivyörytyypit ovat irtolumivyöry (sluff) ja laattalumivyöry (slab). Irtolumivyöry lähtee yleensä liikkeelle yhdestä pisteestä ja etenee kiilamaisesti kokoa kasvaen. Laattalumivyöry on se, minkä ihmiset yleensä tunnistavat parhaiten. Siinä yleensä laajahko laattamainen yhtenäinen lumipatja lähtee liikkeelle, kun jokin alemmista lumikerroksista pettää esimerkiksi liiallisen rasituksen tai muuttuneiden sääolosuhteiden vaikutuksesta. Voidaan ajatella, että heikossa kerroksessa kitka ei riitä pitämään päällä olevaa lumimassaa paikoillaan.

Alla yksi esimerkki pohjoismaiden olosuhteissa laajasta laattalumivyörystä. Vyöryväylä (path) on noin 200 m leveä ja 350 m pitkä mukaanlukien noin 100 m pitkän kertymäalueen lähes tasaisella, johon lumilohkareet olivat kasautuneet jopa neljä metriä korkeaksi patjaksi. Liikkuneen lumen määrä on valtava. Paikkana on Riksgränsen, Ruotsi, huhtikuu 2012.

Laattalumivyöry Korsajäätiköltä noin kilometri länteen etelään avautuvalla rinteellä huhtikuussa 2012.

Irtolumivyöry

On huomattava, että suuri vyöry voi edetä hyvinkin pitkän matkan tasaisella rinteen jälkeen. Alla esimerkkivideo erittäin laajasta irtolumivyörystä, joka etenee huomattavan suurella nopeudella tasaisella pinnalla pitkään ja saavuttaa pakoon yrittävän kelkkailevan ryhmän. Vyöryt voivat saavuttaa hyvin suuren nopeuden ollen jopa 250 – 300 km/h.Tässäkin tapauksessa nopeus on hyvin korkea. Tapahtumapaikkana Tromssa norjassa.

Allaolevassa videossa moottorikelkkailija laukaisee laattalumivyöryn ja saa täpärästi ajettua ulos vyöryalueelta. Videossa näkyy hyvin juuri vyöryn lauetessa kruunu, jossa vyöryvä kerros repeää irti paikalleen jäävästä lumesta.

Toinen esimerkki laattalumivyörystä, jossa kelkkailija on aivan vyöryn yläosassa sen lauetessa. Kelkalla poikkirinteeseen leikkaus laukaisee vyöryn. Vyöry ei saavuta suurta nopeutta. Björkliden, Ruotsi.

Loskavyöry ja lumilipan sortuminen lasketaan myös vyörytyypeiksi. Jälkimmäisen voidaan ajatella olevan freeride moottorikelkkailussa erityisen oleellinen huomioitava. Temppuja tehdään usein lumilipolla ja lipalta putoava lumi voi aiheuttaa alempana olevaan lumimassaan laatta- tai irtolumivyöryn, jos lippa on jyrkemmän rinteen yläosassa. Lipan sortumisessa ei välttämättä itse laukaiseva henkilö jää vyöryyn, mutta voi aiheuttaa vyöryn rinteen alapuolella olevalle ryhmälle.

Perustietoa oleellisista lumivyöryyn vaikuttavista tekijöistä sekä maastosta:

”>

Lumi muodostuu kerroksista, jotka voivat olla hyvinkin erilaisia koostumukseltaan. Erilaisia kerroksia muodostuu pitkin talvea sateiden, lämpötilan vaihteluiden ja tuulen vaikutuksesta. Koko lumipeite ei lähde yleensä liikkeelle, vaan jokin heikko kerros pettää välillä. Lumen kerrostumista ja rakennetta voi tutkia erilaisilla testeillä. Ne tosin ovat hieman aikaavieviä ja käytännössä hyvin harva lumilla liikkuja niitä aktiivisesti tekee selvittääkseen lumen vyöryherkkyyttä. Lisäksi lumen koostumus ja kerroksellisuus vaihtelee paljon. Yhdellä rinteellä tehty testi ei enää päde heti viereiseen rinteeseen.

Lumen kerrostuminen (Avy Snacks)

http://vimeo.com/8848775

Testikuoppa lumipatjan ominaisuuksien selvittämiseksi

Maasto

Rinteen jyrkkyys on olennaisin tekijä mahdollistamaan lumivyöryn. 30-45 asteen rinne on otollisin vyörylle. Suuremmilla jyrkkyyksillä lumi ei yleensä kasaannu, vaan valuu jo sataessa rinteen alempiin loivempiin osiin. Puusto ja suuret kivet toimivat ankkureina pyrkien pitämään lumipatjan paikoillaan. Puustoinen maasto ei kuitenkaan tarkoita sitä, että siellä vyöryt eivät olisi mahdollisia. Puupeitteisillä rinteillä olevat aukeat alueet ovat yleensä alueita, joissa vyöry on tapahtunut joskus ja vienyt puuston mukanaan.

Jyrkkenevä rinne (ylöspäin liikuttaessa) on muodoltaan epäedullisempi vyöryn syntyyn, koska alapuolella oleva lumi tukee yläpuolella olevaa lumimassaa.

Aluksi jyrkempi ja sitten loiveneva rinne on otollisempi vyöryn syntyyn, sillä alapuolella oleva lumi ei tue yläpuolella olevaa lunta niin hyvin. Varsinkin kohta, jossa jyrkkä rinne muuttuu ylöspäin mentäessä loivemmaksi, on yksi potentiaalinen paikka lumivyöryn laukaisuun. Samalla tuollainen paikka rinteessä on yleensä valitettavasti se, jossa kelkalla käydään tekemässä käännös tai laskettelija/lautailija pysähtyy alaslaskiessaan voimakkaasti kantaten miettimään seuraavaa laskusuuntaa jyrkälle osalle.

Rinteen jyrkkyys (Avy Snacks)

Lumivyöryyn hautautumisen osalta yksi olennainen tekijä ovat maastoansat (terrain trap) ja sellaisten välttäminen. Tyypillisiä vältettäviä maastoansoja rinteen alapuolella ovat notkelmat, syvät painanteet, purot, joet ym., joihin lunta pääsee kasaantumaan paljon lumivyörytilanteessa. Esimerkiksi taukoa ei koskaan saisi jäädä pitämään suoraan rinteen alapuolelle sen läheisyyteen ja varsinkaan mihinkään notkelmaan. Maastoansoja ovat myös jyrkänteet, joihin voi vyöryn sattuessa törmätä tai ajautua jyrkänteeltä alas. Toisaalta maastonmuotoja kuten jyrkänteitä tai isoja kiviä voi ja kannattaa käyttää vyöryn sattuessa suojana.

Maastoluokituksesta (Avy Snacks)

Maastoloukut (Avy Snacks)

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

*